Mun piti eilen viimeinen päivitys tästä kaikesta, mutta huomasin, etten ole ollenkaa noista meidän kulttuuri-illoista pistäny mittää. Olkoon se sitten viimeine. Tämä päivitys on siis omistettu paluumatkalle.
Päivitys viimeistä kertaa hotellilta. Koomalla ei ole rajaa.
Sofian lentokentältä tämä seuraava. Varmaa joku 20 minuuttia kyynelten jälkeen ku hyvästelttiin Eddy, Irina, Vero ja Mirco. Kyllä se tarkastaja hiukan pitkään katsoi, kun olin ihan naama tomaattina turvatarkastuksessa.
Matkatavaroista sen verran, että pelkäsin kuollakseni, että mun ruumaan menevä laukku on liian iso (maksimi 30 kg), mulla oli vaan 18 kg (ottakaa huomioon se, että lähes koko laukun sisältö ja itse laukku oli Bulgariasta ostettu). Käsimatkatavarat ylittivät taas rajan puolellatoista kilolla. Polish Airlinesin sivuilla luki, että ylimääräisistä kiloista (hah hah) joutuu maksaa 10€ per kilo. Onneksi se virkailija, oli rento ja sano vaan, että kanna kädessäs kannettavaa, niin se o ok. Eikä se silloinkaan ku näki toisen kerran mut, ku mentiin koneeseen sisään vaatinu repii sitä kannettavaa kouraan.
Kiitos vain tälle herralle kuka olikin.
Goodbye Bulgaria!
Meillä oli tämän jälkeen, vaihto Varsovassa ja edellinen lento oli pikkasen myöhässä, että tuolla ei ollu vähästä kiinni, että Helsiinkiin pääsy olis menny sivu suun. Mutta, meillä oli Jennin kanssa lihasta kantaa laukkuja ja päämäärä päästä kotiin, että hyvin ehdittiin!
SUOMI! SIELLÄ NÄKYY!!
Vastassa odotti tätini Salli, jolle minulla oli myös pikkuruinen tuliainen, Bulgarialaista ruusuöljyä.
Myöhästyttiin ekasta bussista, jolla mun oli tarkoitus mennä. Muutamasta minuutista oli kiinni, mutta onneksi heti seuraava bussi Tampereelle lähti 25 minuutin päästä, että eipä hätiä ollut.
Tässä viimeine video bussista.
Että semmonen reissu :)
keskiviikko 8. elokuuta 2012
sunnuntai 5. elokuuta 2012
Haikea viimeisen päivän otsikko
Sunnuntai aamu ja meidän hotelli, Kiparis Raiku, herää eilisten The biggest party in Europe -bileistä. Mie piirsin puol viiteen asti kuvaa, jossa on meidän koko kööri. Väsyttää, mutta olen tyytyväinen. Kamala mielihyvän tunne siitä, että että ehdin tehdä sen ajallaan. Meidän ihanat italialaiset, Chiara, Giuseppe ja Jonathan lähtivät tänää 5.30 bussilla Banskoon lastenleiriä vetämään. Ne on vielä siis täällä Bulgariassa yhden viikon lisää. Eilen aamulla lähti taas Suvi, joskus aamulla myös kohti Sunny Beachia. Me saatiin itse valita paluu päivät täältä, jos vaikka halusi vielä reissata jonnekin suuntaan, niin Suvi sitten suuntasi biitsille, jonne sen kaveri sitten tulee kanssa muutaman päivän päästä. Ei paha. :)
Miun iki-ihana kämppis Eva, lähtee sitten seuraavaksi. Hiukan haikee fiilis, mutta minuu niin väsyttää eilinen valvominen, ettei se surullinen mielentila pääse puskee väsymyksen yli. Kyllä se kerkiää tulla. Huomenna sitten viimeistää ku lento lähtee, ja kone on irti Bulgarian maaperästä.
Ollaan me ehditty silti tehdä kaikkea, vaikka aika tulee vastaa. Meidän viimeinen bussimatka kuljetti meidät eilen Gelaan, jossa Bulgarialainen kansanmusiikki soi!
"Bulgaria on toinen maa, jossa säkkipilliä, soitetaan soittimena"
Yritin siis sanoa, että se myös Bulgarian kansallissoitin :)
Festivaalin aloittava esitys. Juuri kuvaamani osuuden jälkeen musiikki muuttui vaihdikkaamaksi, mutta ehkä tämä riittää ihan hyvin. Huomatkaa pieni poika soittamassa edessä :)
Sain vähän lähikuvaa. Noi Kansallispuvut on upeita! Harmi ettei tästä näe, mutta soittajan vyötäisillä musketti ja suuren puukko, joka kuuluu kansallispukuun
Eihän kansanmusiikki ole mitään ilman kansantanssia!
Sen jälkeen, mentiin Wonderful Bridgelle, joka on semmonen nähtävyys, joka kannattaa vilkaista jos Bulgariaan menee. Kamerasta loppui muistin tila, joten paljoa en saanut taltioitua, mutta googlettakaa, googlettakaa!
Ylhäältä!
Ja alhaalta! Päästiin myös louhoksen sisään, jossa virtasi puro. Hypeltiin kivillä, ihan niinkuin lapsena
Semmosta. Nyt pakkaamaan!!
Miun iki-ihana kämppis Eva, lähtee sitten seuraavaksi. Hiukan haikee fiilis, mutta minuu niin väsyttää eilinen valvominen, ettei se surullinen mielentila pääse puskee väsymyksen yli. Kyllä se kerkiää tulla. Huomenna sitten viimeistää ku lento lähtee, ja kone on irti Bulgarian maaperästä.
Ollaan me ehditty silti tehdä kaikkea, vaikka aika tulee vastaa. Meidän viimeinen bussimatka kuljetti meidät eilen Gelaan, jossa Bulgarialainen kansanmusiikki soi!
"Bulgaria on toinen maa, jossa säkkipilliä, soitetaan soittimena"
Yritin siis sanoa, että se myös Bulgarian kansallissoitin :)
Festivaalin aloittava esitys. Juuri kuvaamani osuuden jälkeen musiikki muuttui vaihdikkaamaksi, mutta ehkä tämä riittää ihan hyvin. Huomatkaa pieni poika soittamassa edessä :)
Sain vähän lähikuvaa. Noi Kansallispuvut on upeita! Harmi ettei tästä näe, mutta soittajan vyötäisillä musketti ja suuren puukko, joka kuuluu kansallispukuun
Eihän kansanmusiikki ole mitään ilman kansantanssia!
Sen jälkeen, mentiin Wonderful Bridgelle, joka on semmonen nähtävyys, joka kannattaa vilkaista jos Bulgariaan menee. Kamerasta loppui muistin tila, joten paljoa en saanut taltioitua, mutta googlettakaa, googlettakaa!
Ylhäältä!
Ja alhaalta! Päästiin myös louhoksen sisään, jossa virtasi puro. Hypeltiin kivillä, ihan niinkuin lapsena
Semmosta. Nyt pakkaamaan!!
torstai 2. elokuuta 2012
Kanjonin kaiku ja vesiputouksen solina
Käveltiin muutama päivä sitten joku yli 6 kilometriä nähäksemme Smolyanin vesiputoukset. Eli hotellilta eräälle kiskalle joka oli "lähellä" putouksia. Meitä oli viisi je meidän olisi pitäny ottaa kaksi taksia päästäksemme perille. Joten päätettiin kävellä matka, tietämättä tarkalleen minne mentii, onko vielä pitkä matka ynnämuuta.
Ei sitten koskaan päästy perille. Kun luultiin että oltiin perillä, pysähdyttiin yhdelle kiskalle ja kysyttiin, että onko vielä pitkä matka, se sano et joku 2,8 kiljometria, vähän vajaa. Oltiin siinä vaiheessa niin poikki, että jouduttiin lähtee takas, ja myös siksi että oltaisiin ajoissa päivällisellä. Tossavähän tunnelmia.
Burgasin reissu peruuntui tänää, yöpaikan puutteesta, joten meidän viimeinen yhteinen reissu oli uusi yritys mennä vesiputouksille! Tällä kertaa se onnistui!
Tässä vähän matkan saldoa!
Follow the river!
Kiivettiin kokoajan yhä korkeammalle ja korkeammalle. Hitsit kun, en saanu mitenkään kuvattua sitä. Tuntui vähän siltä, että matka oli enemmän kuin 3 vajaa kolme kilometriä.
Ilmeisesti kesken jääneiden rakennusten perustuksia, joiden päällä käveltiin hyvin kivikkoisen tien asemasta.
Seuratessa koskea/jokea, matkalta löytyi kauniita paikkoja, ihan veden läheisyydestä.
Epätoivo melkein iski, kun luulin todella, että tää oli se paikka. Eikä mitään, tästä oli vielä pari kilsaa ainaski!
Meidän pikku picnic kööri!
Tästä ei ollut enää pitkä matka, mutta pakko oli muutaman kerran pitää paussia, koska kulkeminen ylämäkeen oli raskasta. Yksi meistä oli lähtenyt matkaan flipflopeissa, mutta silti hän selvisi valittamatta perille! :)
Löydettiin se!!
Vielä tunnelmia putouksen juurelta. Ensimmäistä kertaa elämässäni näin vesiputouksen :)
***
Lopuksi vielä pieni pala suomen kieltä :)
Ei sitten koskaan päästy perille. Kun luultiin että oltiin perillä, pysähdyttiin yhdelle kiskalle ja kysyttiin, että onko vielä pitkä matka, se sano et joku 2,8 kiljometria, vähän vajaa. Oltiin siinä vaiheessa niin poikki, että jouduttiin lähtee takas, ja myös siksi että oltaisiin ajoissa päivällisellä. Tossavähän tunnelmia.
Burgasin reissu peruuntui tänää, yöpaikan puutteesta, joten meidän viimeinen yhteinen reissu oli uusi yritys mennä vesiputouksille! Tällä kertaa se onnistui!
Tässä vähän matkan saldoa!
Follow the river!
Kiivettiin kokoajan yhä korkeammalle ja korkeammalle. Hitsit kun, en saanu mitenkään kuvattua sitä. Tuntui vähän siltä, että matka oli enemmän kuin 3 vajaa kolme kilometriä.
Ilmeisesti kesken jääneiden rakennusten perustuksia, joiden päällä käveltiin hyvin kivikkoisen tien asemasta.
Seuratessa koskea/jokea, matkalta löytyi kauniita paikkoja, ihan veden läheisyydestä.
Epätoivo melkein iski, kun luulin todella, että tää oli se paikka. Eikä mitään, tästä oli vielä pari kilsaa ainaski!
Meidän pikku picnic kööri!
Tästä ei ollut enää pitkä matka, mutta pakko oli muutaman kerran pitää paussia, koska kulkeminen ylämäkeen oli raskasta. Yksi meistä oli lähtenyt matkaan flipflopeissa, mutta silti hän selvisi valittamatta perille! :)
Löydettiin se!!
Vielä tunnelmia putouksen juurelta. Ensimmäistä kertaa elämässäni näin vesiputouksen :)
***
Lopuksi vielä pieni pala suomen kieltä :)
keskiviikko 1. elokuuta 2012
No siitähän on nyt jo aikaa
On ollut sen verran hektistä/antihektistä, ettei ole paljon jaksanut kirjoittaa. Tänään nyt päätin, että saisin vähän tuntumaa hommaan. Pitäisi kirjoittaa Youthpass* (apua), ja ihan työhakemuskin kotopuoleen.
* Youthpass on periaatteessa semmonen loppuselonteko tästä kaikesta.
Eilen oli viimeinen treeninkipäivä. Juhlat on juhlittu ja festivaalit on vietetty. Youthpassia ollaan väkerretty ja toisiamme halailtu. Meidän reissun alussa oleva treenaaja Nasko, oli nää kaksi viimeistä päivää jelppimässä ja tehtiin pitkästä aikaa taas oikeita töitä (tai siis siltä se ainakin tuntu. tykkään välillä käyttää enemmän päätä kuin käsiä työnteossa). Hyvät muistiinpanot on ainakin nyt tuohon kirjoittamiseen, ellei muuta. Ties vaikka olisi rahkeita, kun Suomeen palaa, ottaa muistiin panoista parhaat palat, ja kertoa kokemuksia myös ihan suomeksikin. Siitä kun vain vähän kääntää.
Mentiin eilen, meidän suomalaisten kesken, hotellissa saunaan ja porealtaiseen. 6e kyllä maksoi ihan mielellään suomalaisesta saunasta (made in Finland luki siinä niin) ja poreilusta niitten tyyppien kanssa. Tuntui, että sitä nauroi varmaan koko reissun edestä, oikeastaa ei millekään.
Kyllä yksi ikimuistoisin reissu täältä, tuo lomanaloitus saunan merkeissä.
Tänään ihmiset meni Plovdiviin ja huomenna olis tarkoitus lähteä Burgasiin. Sinne meno on 7h ja hostellissa pitäisi myös nukkua. Tarkoistus olisi ihan mennä, kun Suvi sitten jää sinne vielä viikoksi auringonarmoille.
Mie oon kai nyt sitten menossa. Onhan se ihan jees. Ei oo vielä tullut vaan fiilistä. Onhan tässä tullut matkustettua lähes joka toinen päivä bussilla jonnekin.
Saa nyt nähdä.
Mun pitäis ostaa muuten matkalaukku. Vanhaa alkaa pikkuhiljaa näyttää pieneltä tavarakasaan verrattuna. Hehheh.. Jos sitä tänään kävis kattelemassa.
Ei tässä kai tällä kertaa sen enempää. Lataan videoa festivaaleista ja kaikesta jahka johdon löydän. Mulla on tossa aikaisemminki ollu pari videopäivitystä, mutta koska netti on ollut niin hidas ne on nyt muokkaus-vaiheessa. suhrasen ne sitten jossain vaiheessa. Viimeistään kotona.
Ti Amo!
Obicham Te!
Szeretlek!
Minä rakastan sinua!
* Youthpass on periaatteessa semmonen loppuselonteko tästä kaikesta.
Eilen oli viimeinen treeninkipäivä. Juhlat on juhlittu ja festivaalit on vietetty. Youthpassia ollaan väkerretty ja toisiamme halailtu. Meidän reissun alussa oleva treenaaja Nasko, oli nää kaksi viimeistä päivää jelppimässä ja tehtiin pitkästä aikaa taas oikeita töitä (tai siis siltä se ainakin tuntu. tykkään välillä käyttää enemmän päätä kuin käsiä työnteossa). Hyvät muistiinpanot on ainakin nyt tuohon kirjoittamiseen, ellei muuta. Ties vaikka olisi rahkeita, kun Suomeen palaa, ottaa muistiin panoista parhaat palat, ja kertoa kokemuksia myös ihan suomeksikin. Siitä kun vain vähän kääntää.
Mentiin eilen, meidän suomalaisten kesken, hotellissa saunaan ja porealtaiseen. 6e kyllä maksoi ihan mielellään suomalaisesta saunasta (made in Finland luki siinä niin) ja poreilusta niitten tyyppien kanssa. Tuntui, että sitä nauroi varmaan koko reissun edestä, oikeastaa ei millekään.
Kyllä yksi ikimuistoisin reissu täältä, tuo lomanaloitus saunan merkeissä.
Tänään ihmiset meni Plovdiviin ja huomenna olis tarkoitus lähteä Burgasiin. Sinne meno on 7h ja hostellissa pitäisi myös nukkua. Tarkoistus olisi ihan mennä, kun Suvi sitten jää sinne vielä viikoksi auringonarmoille.
Mie oon kai nyt sitten menossa. Onhan se ihan jees. Ei oo vielä tullut vaan fiilistä. Onhan tässä tullut matkustettua lähes joka toinen päivä bussilla jonnekin.
Saa nyt nähdä.
Mun pitäis ostaa muuten matkalaukku. Vanhaa alkaa pikkuhiljaa näyttää pieneltä tavarakasaan verrattuna. Hehheh.. Jos sitä tänään kävis kattelemassa.
Ei tässä kai tällä kertaa sen enempää. Lataan videoa festivaaleista ja kaikesta jahka johdon löydän. Mulla on tossa aikaisemminki ollu pari videopäivitystä, mutta koska netti on ollut niin hidas ne on nyt muokkaus-vaiheessa. suhrasen ne sitten jossain vaiheessa. Viimeistään kotona.
Ti Amo!
Obicham Te!
Szeretlek!
Minä rakastan sinua!
lauantai 28. heinäkuuta 2012
Viimeistä konserttia viedään
Vajaan tunnin päästä lähdetään kohti Perelik Peakkia, jossa Jazz soi aina 4:oo asti yöllä. Tässä vähän meisinkiä tältä aamulta, kun saavuttiin vielä paikkoja pistämään kuntoon:
Oltiin eilen katsomassa yhtyettä nimeltä Echoo-Balkan Samba. Laulaja osasi tehdä eläinten, lintujen ja instrumenttejen ääniä, joten se oli vähän niin kuin beat-boxattua jazzia. Valitettavasti videon laatu ei ole kovin hyvä, mutta bändi oli :)
Oltiin eilen katsomassa yhtyettä nimeltä Echoo-Balkan Samba. Laulaja osasi tehdä eläinten, lintujen ja instrumenttejen ääniä, joten se oli vähän niin kuin beat-boxattua jazzia. Valitettavasti videon laatu ei ole kovin hyvä, mutta bändi oli :)
keskiviikko 25. heinäkuuta 2012
Mistä kaikki alkoi
Katselin tuossa äsken vanhaa videosaldoa. Postaan tähän ensimmäisen tekemäni blogivideon, jonka tein vielä suomen puolella. Jukra mie oon kalpea verrattuna nytte. Nahka vähän jo punottaa palamisesta ja pikkasen lähtee. :D
Äänenlaatu saattaa olla vähän kehno kun autot ajaa, ja on vielä aamukooma.
Eilinen Suomi-ilta meni tosi hyvin. Lantrinki loppu kesken (viisi litraa!!!), mutta kyllä Finlandia kelpasi ihmisille sellasenaan. Meillä oli aluksi teknisiä ongelmia näyttää videoita, ja meillä meni eka vartti siirtäessä muistitikulla toisella koneelle meidän matsku. Veronika -niminen tyttö piti Slovakiasta meitä ennen oman esittelynsä. Hä puhu hiljaa että oli vaikea saada selvää, mutta hän näytti videoita. Tuntui, että sitten kun meidän vuoro oli, ihmiset ei ollut enää kiinnostuneita, koska joutuivat odottamaan, mutta ihmiset sanoi aivan muuta kun kyseltiin vähän palautetta.
No meni kuitenki hyvin, ja miusta meni ainakin ihan hyvin.
Oltiin tänää Perelik Peakilla. Meidän homma oli sitoa paalien ympärille narua kun ne alkoi hajoilemaan. Tietääköhän ne täällä että paalit ei oo tarkotettu rakennustavaraks, vaan ruuaksi kotieläimillä. Sitä paitsi, Suomessa vaan tehdään parempia paaleja, eikä ne vaan hajoo tollee kasaa. Ärsyttävän turhauttavaa hommaa. Tehtiin paahtessa sitä koko päivän. Tiputettiin semmoselta lava -tasolta paalit alas. Sidottiin, ja pantiin takas. Ihan silkkaa tuskaa. Lounaskin oli semmonen kebakko, kaks kurkun puolikasta ja tomaatti. mää nyt valitan, mutta välillä tuntuu, että oonko mie jollain läskileirillä, kun ruoka-annokset on niin pieniä.
Täällä ruokaa on vähän niinku karppaus-safkaa. Yleensä meillä on ruokana täällä kanaa, ruokajuomana vettä ja salaattina kurkkuja ja tomaattia. Koskaan ei syödä kalaa (onneks), ja possun ja sianlihaa on ehkä kerran viikossa pihvinmuodossa. Azerbaitsan on muslimi maa niin ne ei syö possua, täällä on pari kasvissyöjää ja mun kämppis eva ei syö punaistalihaa. Suurin meistä ei tykkää kalasta ja, lisäksi mie ja Jenni ei käytetä maitotuotteita, joten näillä ehdoilla on vähän pakko mennä.
Kyllä mie on aina lautasen tyhjäks syöny, mutta olis ihan kiva saada välillä perunaa kanan kanssa, tai riisiä... tai pastaa. Jos näitä hiilaripommeja on tarjolla, niin yleensä sen kanssa on paistettua juustoa. Ei koskaa lihan kanssa. O.o
Tossa viikko sitten meillä oli illalliseksi kolme paistettua paprikaa ja päällä tomaattikastiketta. Se pisti vähän vihaseksi.. Ihme karppaajat...
Tänää oli kuitenki Täyttettyjä paprikoita riisillä ja lihalla. Ne oli hyviä!
Niukan ruoan takia käydään lähes joka päivä marketisssa.. Hedelmiä kuluu ja suklaata. Suklaata liikaa...
Mie kaipaan myös oikeeta kahvia. Jopa sitä myrkkyä mitä keitän kotona ;_;
Nescafé ei ole ystävä.
Eiköhän tää ole tarpeeksi nillityksestä. Meillä on oikeesti mahtavaa. Festivaali starttas tänää ulkoilma-dokkarilla, joka kertoi OM -nimisestä yhtyeestä, joka soittaa täällä. Myös ensimmäiset vieraat saapuivat; Portugalilainen Miguel ja saksalainen Peter (hän riesi Porin Jazzin ja oli käyny 60 -luvulla Tampereella!!) ja armenialainen reportteri, jonka nimeä en muista.
Huomenna pitäisi näyttää heille kaupunki. Menempäs siis nyt nukkumaan. Hyvää yötä!
Äänenlaatu saattaa olla vähän kehno kun autot ajaa, ja on vielä aamukooma.
Eilinen Suomi-ilta meni tosi hyvin. Lantrinki loppu kesken (viisi litraa!!!), mutta kyllä Finlandia kelpasi ihmisille sellasenaan. Meillä oli aluksi teknisiä ongelmia näyttää videoita, ja meillä meni eka vartti siirtäessä muistitikulla toisella koneelle meidän matsku. Veronika -niminen tyttö piti Slovakiasta meitä ennen oman esittelynsä. Hä puhu hiljaa että oli vaikea saada selvää, mutta hän näytti videoita. Tuntui, että sitten kun meidän vuoro oli, ihmiset ei ollut enää kiinnostuneita, koska joutuivat odottamaan, mutta ihmiset sanoi aivan muuta kun kyseltiin vähän palautetta.
No meni kuitenki hyvin, ja miusta meni ainakin ihan hyvin.
Oltiin tänää Perelik Peakilla. Meidän homma oli sitoa paalien ympärille narua kun ne alkoi hajoilemaan. Tietääköhän ne täällä että paalit ei oo tarkotettu rakennustavaraks, vaan ruuaksi kotieläimillä. Sitä paitsi, Suomessa vaan tehdään parempia paaleja, eikä ne vaan hajoo tollee kasaa. Ärsyttävän turhauttavaa hommaa. Tehtiin paahtessa sitä koko päivän. Tiputettiin semmoselta lava -tasolta paalit alas. Sidottiin, ja pantiin takas. Ihan silkkaa tuskaa. Lounaskin oli semmonen kebakko, kaks kurkun puolikasta ja tomaatti. mää nyt valitan, mutta välillä tuntuu, että oonko mie jollain läskileirillä, kun ruoka-annokset on niin pieniä.
Täällä ruokaa on vähän niinku karppaus-safkaa. Yleensä meillä on ruokana täällä kanaa, ruokajuomana vettä ja salaattina kurkkuja ja tomaattia. Koskaan ei syödä kalaa (onneks), ja possun ja sianlihaa on ehkä kerran viikossa pihvinmuodossa. Azerbaitsan on muslimi maa niin ne ei syö possua, täällä on pari kasvissyöjää ja mun kämppis eva ei syö punaistalihaa. Suurin meistä ei tykkää kalasta ja, lisäksi mie ja Jenni ei käytetä maitotuotteita, joten näillä ehdoilla on vähän pakko mennä.
Kyllä mie on aina lautasen tyhjäks syöny, mutta olis ihan kiva saada välillä perunaa kanan kanssa, tai riisiä... tai pastaa. Jos näitä hiilaripommeja on tarjolla, niin yleensä sen kanssa on paistettua juustoa. Ei koskaa lihan kanssa. O.o
Tossa viikko sitten meillä oli illalliseksi kolme paistettua paprikaa ja päällä tomaattikastiketta. Se pisti vähän vihaseksi.. Ihme karppaajat...
Tänää oli kuitenki Täyttettyjä paprikoita riisillä ja lihalla. Ne oli hyviä!
Niukan ruoan takia käydään lähes joka päivä marketisssa.. Hedelmiä kuluu ja suklaata. Suklaata liikaa...
Mie kaipaan myös oikeeta kahvia. Jopa sitä myrkkyä mitä keitän kotona ;_;
Nescafé ei ole ystävä.
Eiköhän tää ole tarpeeksi nillityksestä. Meillä on oikeesti mahtavaa. Festivaali starttas tänää ulkoilma-dokkarilla, joka kertoi OM -nimisestä yhtyeestä, joka soittaa täällä. Myös ensimmäiset vieraat saapuivat; Portugalilainen Miguel ja saksalainen Peter (hän riesi Porin Jazzin ja oli käyny 60 -luvulla Tampereella!!) ja armenialainen reportteri, jonka nimeä en muista.
Huomenna pitäisi näyttää heille kaupunki. Menempäs siis nyt nukkumaan. Hyvää yötä!
tiistai 24. heinäkuuta 2012
Tunnelmia ennen Suomi-iltaa
u Jännittää mitenköhän tää menee. Ollaan kyllä powerpointti tehty, ja hiukan maistiaista löydetty ;)
Lantrinkina 3 litran tonkka appelisiin mehua, joka makso euroissa 20 senttiä. Ainakin riittää kahteen pulloo!!
Ei olla ainoita, jotka odottaa tätä iltaa. Pientä jännitystä ilmassa!!
En oo päivittäny kun ollu vapaapäiviä. Tehtiin me yks päivä töitäkin, Perelik Peakilla, mutta sen jälkee ollaa oltu täällä. Lorvittu, katottu leffoja ja shillai. Mikäs tässä ollessa. Iltaisin ollaa tutustuttu muihin maihin, tanssittu ja vietetty iltaa. Ihailen kauheasti, kuinka ihmiset on todella panostanu iltojensa tekemiseen. Nii ollaa myökin. ^^
Azerbaitsanilainen tyttö, A'ygun auttoi minuakin vähän valmistautumaan koitokseen!
Lantrinkina 3 litran tonkka appelisiin mehua, joka makso euroissa 20 senttiä. Ainakin riittää kahteen pulloo!!
Ei olla ainoita, jotka odottaa tätä iltaa. Pientä jännitystä ilmassa!!
En oo päivittäny kun ollu vapaapäiviä. Tehtiin me yks päivä töitäkin, Perelik Peakilla, mutta sen jälkee ollaa oltu täällä. Lorvittu, katottu leffoja ja shillai. Mikäs tässä ollessa. Iltaisin ollaa tutustuttu muihin maihin, tanssittu ja vietetty iltaa. Ihailen kauheasti, kuinka ihmiset on todella panostanu iltojensa tekemiseen. Nii ollaa myökin. ^^
Azerbaitsanilainen tyttö, A'ygun auttoi minuakin vähän valmistautumaan koitokseen!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)